Liikunnan opiskelija taidemuseossa

Saimme liikunnan ammattitutkinnon opiskeluissa tehtäväksemme tutustua taidenäyttelyyn ja löytää sieltä teoksia, jotka kuvaavat itseämme tai omaa opiskeluporukkaamme. Innostuin heti tehtävästä, vaikka se ei olekaan perinteinen liikuntaan suoraan hyppäävä tehtävä. Ajattelin, että onpas kiva ajatella näitä asioita laaja-alaisesti ja tulee lähdettyä taidenäyttelyyn hektisessä lapsiperheen työ-opiskelu-yrittäjyys arjessa. Valitsimme parin luokkatoverimme kanssa Oulun Taidemuseon Häntä Pystyyn -näyttelyn. Näyttelyn teemana oli kissat ja koirat eri tavoin esitettynä; valokuvin, maalauksin, kierrätysmateriaaleista valmistetuin teoksin, lyijykynäteoksin, videoinstallaatioin jne.

 Onko taiteella ja liikunnalla yhteistä?

Liikuntaa on jo pidempään haluttu liittää osaksi meidän yhteiskunnan sivistys- ja kulttuuripalveluita. Kuinka tässä on onnistuttu, on hieman eri juttu. Nimellisesti ne varmaan suunnitelmissa ja ohjelmissa ovat samassa kategoriassa, mutta varsinainen käytäntöön vienti ei vielä toteudu monessakaan paikkaa. On onneksi olemassa myös onnistuneita yhdistelmiä sovittaa taide ja liikunta yhteen. Näistä mainittakaan erilaiset kulttuurikuntopolut, runoretket metsään tai lasten satuseikkailut. Näitä lisää peräänkuulutan minä! Näin saadaan myös niitä ryhmiä liikkumaan, jotka eivät perinteisesti miellä itseään 'himoliikkujiksi'.

Mitä opin sitten taidenäyttelyn kierroksella tehtävän suorittamisen lisäksi. Tärkeinpänä sen, että taiteen tehtävä on liikuttaa tunteita ja saada meidät hereille. Tätähän se itselle sopiva liikkuminenkin tekee. Saa meidät eloon ja tuntemaan. Mielestäni erinomaisen liikuttajan erottaa siitä, että hän herättää tunteita ja saa meidän tuntemaan itsemme paremmin. Mikä on minulle hyväksi ja mikä ei? Hänen mukanaan innostumme ja iloitsemme liikkumisen tuomasta hyvästä tunteesta. Osaava liikkumisen ohjaaja on läsnä tässä ja nyt, sinua varten. Hän huomioi eturivin tiimiläiset ja takarivin ensikertalaisen. Isoissa ryhmissä tämä on haastavaa, mutta pienemmässä ryhmässä se onnistuu. Tuntien onnistuminen mittautuu mielestäni parhaiten siinä, miten kokemattomin ja epäilevin kävijä on saatu mukaan. Ei vakiokävijöiden suorittamisella maksimaalisesti.

Lapsi osaa olla tässä ja nyt

Minkä taulun sitten valitsin kuvaamaan omaa toivetilaa liikuttajana? Valitsin valokuvan, mihin on vangittu lapsen ja koiran yhteinen hetki saunan lauteilla.  Minulle kuvan lapsen herkkyys olla läsnä hetkessä ja aistit avoinna on jotenkin puhuttelevaa. Mihin se katoaa meiltä aikuisilta elämänmenon myötä? Lapsella ei ole ennakkoluuloja eikä turhia etukäteistavoitteita. Lapsi on aito ja rehellinen, hyvässä ja pahassa. Sen vuoksi lasten liikuttaminen on niin kiehtovaa. Palaute tulee välittömästi eikä lapsi osaa näytellä viihtyvänsä, jos niin ei ole. Tämä suoruus ja aitous kiehtoo minua, vaikka lasten kanssa tuleekin olla itse myös hetkessä mukana. Paras kiitos lasten ohjaamisen jälkeen on lapsen hymyilevät kasvot.