Kiitollista uutta alkanutta viikkoa,


Tarkoitus oli kirjoittaa liikuntaan liittyvästä asiasta, mutta vapaa-aamun rauha tehdä asioita aivan omassa tahdissaan ohjasi minut kirjoittamaan tänään kiitollisuudesta. Minut täytti suunnaton kiitollisuuden tunne tänä aamuna, kun vietin piiiitkääästä aikaa aamun ihan itsekseen. Ilman lasten ääniä, pakollisia lähtöjä ja kiirettä. Sain tehdä kaiken omaan tahtiini. Nukuin niin pitkään kuin keho ja mieli tänään tarvitsi ja ylös nousin puoli kymmenen aikaan. Syksyn tuomat uudet asiat ja monet menot vaativat keholta ja mieleltä aikaa sopeutua. Lepo on silloin se tärkein, mikä helposti unohtuu, kun kiinnostavat asiat imaisevat mukaansa.

Aamulla herättyäni sytytyin kynttilät takan reunalle ja laitoin sitruunan tuoksuisia tippoja tuoksulyhtyyn pirteyttä tuomaan. Tein kehon herätysjumpan, johon kuuluu minun oma lajien coctail. Teen sen ilman mitään ohjeita, fiilispohjalta, mikä tänään tuntuu tarpeelliselta. Liikkeitä olen yhdistellyt joogasta, chi gongista, aleksander-tekniikasta, venyttelyistä ja TRE stressinpoistoliikkeistä. Nämä ovat tulleet minulle tutuiksi oman kehon reistaillessa ja mielen tarvitessa rauhoittumista. Taustalla minulla soi rauhallinen tunnelmamusiikki, mikä auttaa liikkeiden ja hengityksen rytmittämistä.

Aamupalaksi pyöräytyin smoothien mansikoista, banaanista, cashewpähkinöistä ja itse valmistamastani suolistojugurtista. Sen oheen itse tehtyä gluteenitonta leipää savulohi ja vuohenjuustopäällysteillä. Aamun tehojuoma ravintojauheista ja kuppi kuumaa teetä. Siitä päivä lähtee käyntiin.

Niin se kiitollisuus, miten se liittyy tähän kaikkeen. Kiitollisuus on asia, minkä ikävä kyllä opimme yleensä vasta, kun elämä on pysäyttynyt kunnolla. Toki on teitä viisaampia, jotka eivät tarvitse terveyden menettämistä tai muuta yhtä pysäyttävää, että osaa olla elämästä itsessään kiitollinen. Minä löysin kiitollisuuden osaksi jokapäiväistä elämää coach-harjoitteiden kautta. Aloin pitämään kiitollisuus-päiväkirjaa iltaisin ennen nukkumaan menoa ja yritin löytää jokaisesta päivästä vähintään viisi asiaa, mitkä tekivät minut onnelliseksi. Asioiden ei tarvitse olla isoja huippuhetkiä, vaan pieniä arkisia asioita. Ystävän soitto, perheen yhteinen ruokahetki, auringon pilkahdus pilvisenä päivänä, harrastushetki, tuntemattoman ihmisen hymy, luonnossa liikkuminen... Mikä ikinä tekeekin sinut iloiseksi.

Minun kiitollisuus elämää kohtaa lisääntyi potenssiin sata viime syksyisen sairauskohtauksen jälkeen. Mitään varoittamatta sain aivoverenkierron häiriön, jonka seurauksena menetin hetkeksi puhekykyni. Ambulanssissa ehdin ajatella, tässäkö tämä elämä oli. Viisi päivää vietin yliopistollisen sairaalan neurologisella osastolla, tutkimuksia tutkimusten perään. Mitään varsinaista syytä kohtaukselle ei löydetty, arviot heittivät TIA-kohtauksesta rajuun migreeniin. Kohtaus muutti elämäni suunnan ja kaikki syksyksi suunnitellut työt ja projektit piti laittaa hetkeksi syrjään. Ottaa elämän aikalisä ja miettiä, mihin suuntaan tätä elämää haluaisi viedä. Nuo viisi päivää ja tietämättömyydestä seurannut ahdistus sai arvostamaan jokaista arkista päivää. Olemaan kiitollinen tässä ja nyt. Ei sitten kun, huomenna tai lomalla.

Kiitollisuuden on tieteellisestikin osoitettu lisäävän onnellisuutta. Kun mieli keskittyy hyviin asioihin elämässä, se tuntuukin paremmalta. Kiitollisuus ruokkii onnellisuutta, voin omasta kokemuksesta sen luvata. Kun ei jää huonoihin hetkiin kiinni vaan hyväksyy ne osaksi elämää ja tietää, että vielä koittaa parempia aikoja. Kiitollisuus estää pitämästä hyviä asioita itsestäänselvyyksinä ja auttaa nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Kiitollinen ihminen ei siis oikeastaan koskaan elä puutteessa, sillä hän näkee ympärillään vain runsautta. Se mihin kiinnität huomiota, vahvistuu; oli kyse sitten negatiivisesta tai positiivisesta.

Tänään olen siis kiitollinen minuntahtisesta päivästä. Siihen kuuluu rauhallista tekemistä, metsälenkki, ystävän tapaaminen ja venyttelytunti illalla.

Mistä sinä voit tänään olla kiitollinen? 


Susanna