Kissi Vähähiilari on osuva parodia tästä ajasta 


Kannanpa korteni kekoon tällä hetkellä kovasti vellovaan keskusteluun bikinifitness ja muiden kehoa kovasti muokkaavien lajien esiinmarssiin. Tai itse asiassa en ota minkäänlaista kantaa näiden lajien terveellisyyteen tai ei-terveellisyyteen. Ihmettelen vain ääneen, miksi liikunnasta on tullut meille taas yksi suoritus lisää? Työn, opiskelujen ja harrastusten jatkoksi. Eikö elämä itsessään riitä meille huumeeksi vaan tarvitaan koko ajan enemmän elämyksiä tuottavia lajeja ja extremeä? Kävellen läpi Eurooppaan, super teräsmies -kisat, koko ajan syntyy lisää lajeja, missä itsensä ylitys tuntuu ja tuntuu kovaa. Onko arki niin tasaisen tylsää, että nämä hetken huippufiilikset auttaa jaksamaan taas tavallisen maanantain. Olipa niin tai näin, jos urheilu antaa ihmiselle enemmän kuin ottaa, se on ajanut tarkoituksensa.

Liikunta on aikamme uskonto ja osalle kansaa jopa identiteetin määrittelijä. Hurahdamme yhä useammin jonkun lajin kannattajaksi ja siitä tulee harrastajalle melkein uskonnon kaltainen hallelujah-huume. Tyrkytämme lajia kaikille oikeana ja sopivana. Jooga oli tätä kymmenen vuotta sitten, nyt paikkaa ottaa triathlon ja muut kestävyyslajit kovaa vauhtia. Itsekin olen sortunut jonkun lajin pauloissa hehkuttamaan sitä muillekin, vaikka toiselle jotkut muut lajit voi olla paljon sopivampia. Liikunnan tuomaa hyvää oloa ei tarvitse piilottaa ja yhteisen porukan löytyminen liikunnan parista on parasta, mitä harrastus tuo elämään.

Aikamme ohjaa siihen, että liikkuminen on aina lähdettävä 'suorittamaan' jonnekin erikseen: kuntosalille polkemaan kuntopyörää, hallille pelaamaan tai uimahalliin kuntouimaan. Luontainen liikunta ei ole arvossaan, vaikka saman liikunnan voisi saada lasten kanssa pihalla hippaleikeissä. Samalla lapset saisivat osansa liikunnasta eikä aikaa tarvitsisi erikseen kalentereiden kanssa järjestellä. Lumityöt pihalla voisi olla kodin kuntosali talvisin, oma keho toimii myös erinomaisena punttina eikä se vaadi erikseen minnekään lähtemistä.

Silloin, kun kyseessä on oma hetki ja esimerkiksi äidin irroittautuminen lasten hoidosta on täysin ymmärrettävää, että välillä täytyy päästä kotoa jonnekin liikkumaan. Ja se oma tunti liikunnan parissa voi olla syy jaksaa arjen temmellyksessä. Se suotakoon kaikille Suomen kotiäideille ja isille! Itsellenikin päivän pienikin liikuntahetki kotiäiti-vuosina oli enemmän kuin elintärkeä. Kuuli omat ajatukset ja sai purettua ylimääräistä energiaa ulos.

Liikkumattomuus maksaa miljardeja

Yhteiskuntamme on nostanut vihdoin terveysliikunnan merkityksen kansanterveydellemme sen ansaitsemaan rooliin. Liikkumattomuus on tupakointiin verrattavissa oleva riskitekijä. Liikkumattomuudesta aiheutuvat kansansairaudet kustantavat yhteiskunnallemme miljardien eurojen kustannukset. Tästä johtuen ei enää riitä, että pieni osa suomalaisista liikkuu suositusten mukaisesti, vaan kaikki on saatava liikkeelle keinolla, millä hyvänsä. Kaikki eivät halua nostamaan rautaa salille, vaan kuntien on pystyttävä tarjoamaan yhä monipuolisempia harrastustapoja asukkailleen. Arkiliikunnan lisääminen on tässä pelissä ratkaiseva, sillä suuri osa suomalaisista työntekijöistä istuu pääosin työaikansa. Istumisen vaarat tiedetään jo, se tappaa!

Miten sitten sitä arkiliikuntaa helposti lisää? Kulkemalla pyörälla työmatkat, valitsemalla portaat hissin sijaan, käymällä asioilla jalkaisin, istumatyössä tauottamalla päivää puolen tunnin välein, peuhaamalla perheen pienimpien kanssa pihalla, jättämällä auton parkkipaikalla tarkoituksella viimeiseen ruutuun... Keinoja kyllä on. Valitse omasi ja painu sitten vielä vikana salille, jos virtaa riittää! Kunhan liikut.