Hei kaikki,

Olen rakastanut nuorena ollessani kirjoittamista ja se on ollut minulle tunteiden purkukeino. Jossain kohti huomasin, että työelämän rytmi vei mukanaan ja kaikki omien ajatusten kirjaaminen unohtui vähäksi aikaa. Kuitenkin sisälläni on elänyt pieni liekki, joka on jäänyt kytemään kirjoittamista kohtaan. Sitten tarvittiinkin jo aika rajuja elämänmuutoksia, että sain tartuttua kynään ja kirjoitin ulos sitä, mitä sisälleni oli jo pidemmäksi ajaksi kertynyt. Huomasin, miten upea tapa kirjoittaminen on omien tunteiden käsittelyyn ja ajatusten selventämiseen.

Blogin kirjoittamista olen jo pitkään harkinnut, mutta koskaan ei muka ole ollut se sopivin hetki. Pienet lapset, kiireet ja kaikki muut tekosyyt ovat sitä lykänneet. Kunnes jouduinkin selkä seinää vastaan ja sain liikuntaopintoihini liittyen tehtäväkseni aloittaa pitämään omaa blogia. Joskus tarvitaan ulkopuolinen vaade, että uskaltautuu heittäytyä uuteen. Tarkoitus on pitää sitä ns. työkirjana omista liikunta-alan opinnoista. Uskon kuitenkin, että blogistani tulee jotain ihan muuta...

Miksi valitsin blogin nimekseni Läsnäolon Taito?

Elämässä ei mielestäni ole mitään niin arvokasta taitoa kuin olla läsnä hetkessä. Tilanteissa, ihmisten kohtaamisissa ja kaikessa, mitä ikinä teemmekin. Liikunnassakin on kyse läsnäolosta. Taidosta olla tilanteessa hetkessä ja aistit avoimena. Olen yllättänyt itseni jumpasta, missä katson kelloa, kuinka kauan tunti vielä kestää. Siitä on jäänyt uupumaan se flow-tunne, joka vie mukanaan eikä huomaa ajan kulua. Omalla kohdallani saavutan sen parhaiten metsässä vapaasti liikkuen. Ilman mitään suorituspaineita ja aikarajoja. Laskemattomia askelia, luonnon ääniä ja tuoksuja tuntien ja omaa hengitystä kuunnellen. On vain minä ja metsän elämä.

Blogini perusajatus on kokonaisvaltainen hyvä olo elämässä. Yksi osa siitä tulee liikkumisen kautta, mutta vain yksi osa. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Tervetuloa mukaan kanssani läsnäolon reissulle itseeni. Oppien toisten kanssa ja avulla.

Rakkaudella,

Susanna